Pille Roosi ja Tallinnan itämainen tanssi
Eestissä on kasvamassa innokas ja taidokas itämaisen tanssin harrastajien joukko. Minut on kutsuttu kaksi kertaa sinne vierailevaksi opettajaksi Kõhutantsupäeville (vatsatanssipäiville), niin kuin heillä on ollut tapana intensiivikurssiviikonloppuja nimittää. Intensiivisiä ne todella ovat olleetkin! Yhdeksän tuntia kursseja kahtena perättäisenä päivänä ja tietoisku-videosessiot päälle, sillä tiedonjano ja opinhalu on kova. Monet oppilaat halusivat osallistua kaikille kursseille ja olin todella tyytyväinen heidän perustasoonsa ja omaksumiskykyynsä. Tallinnan tanssinopetuksen suuri nimi Pille Roosi on tehnyt tosi hyvää pohjatyötä. Erinomaiset työvälineet tanssin perusopetukseen hän on saanut kouluttautumalla tanssinopettajaksi ja koreografiksi meidän TEAKin tanssilinjaa vastaavassa Tallinnan Pedagogisen Instituutin tanssilinjalta.
Tanssijaa ei Pillestä alun perin pitänyt tulla. Hän haaveili puutarhurin tai laulajan urasta. Lukion jälkeen hän menikin tallinnalaiselle taimitarhalle töihin kahdeksi vuodeksi, mutta löysi sinä aikana uuden harrastuksen: intialaisen tanssin. Amrita tanssistudiossa oli opettajana Irina Jankevich ja Pille innostui tästä vaativasta klassisesta taitolajista. Opettaja innostui myös Pillen tanssista ja nopeasta oppimistyylistä ja pian pyysikin häntä sijaisekseen. Sillä aikaa kypsyi ajatus pyrkiä yliopistoon. Tanssilinjalle oli vaikeat pääsykokeet ja Pilleä jännitti, kun muilla hakijoilla oli enemmän baletti- ja muuta tanssitaustaa kuin hänellä. Ratkaisevassa koreografian muodostamiskokeessa hän kuitenkin näytti kyntensä onnistumalla luomaan vakuuttavan tuloksen lähes tyhjästä. Niin alkoi uuttera opiskelu legendaarisen koreografiopettajan Mait Agun johdolla. Opiskelu sisälsi myös suuren määrän erilaisia karaktääritansseja. Sitä kautta löytyi Pillen toinen vahva alue flamenco.
Jo ennen kuin Pille ehti valmistua koreografiksi Amrita Studion johtaja oli lähdössä ulkomaille ja pyysi häntä jatkajakseen keväällä 1987. Näin Pillestä tuli luontevasti tanssikoulun johtaja ja tanssin täysammattilainen. Ohjelmassa ovat edelleen vahvimpina intialainen tanssi ja flamenco. Amrita on sanskritia ja tarkoittaa kuolemattomuuden nektaria. Intialaisessa tarustossa kuolevaiset jumalat tavoittelivat amritaa saavuttaakseen kuolemattomuuden. Tanssistudion nimenä sen toivotaan pitävän nämä kaukaiset kulttuurimuodot kuolemattomina mielissämme. Intiaan Pille on tehnyt yhden opintomatkan, mutta Lontooseen useamman. Intialaistanssin kesäkoulut ovat olleet tosi antoisia ja siellä Pille on oppilasryhmänsä kanssa esiintynytkin.
Itämainen tanssi tuli mukaan vasta viimeisimmäksi. Pille ei ensin ollenkaan ollut kiinnostunut tästä huonomaineisesta tanssista (samat vanhat ennakkoluulot joka puolella!). Intialainen tanssi sekoitettiin kuitenkin usein itämaiseen ja siitä häneltä kyseltiin ja toivottiin, niinpä pontevana naisena hän päätti ottaa selvää mitä tämä sitten oikein on. Tallinnassa ei juuri asu arabeja, eikä päteviä opettajia ollut saatavilla. Sattumalta hän kuuli suomalaisesta itämaisen tanssin opettajasta Maj-Britt Boxbergistä, jonka heti kutsui Viroon opettamaan. Kurssi teki syvän vaikutuksen ja siitä lähtivät vierailut Turun festivaaleille itse oppimaan ja tutustumaan ja kutsumaan yhä uusia vierailevia opettajia Kõhutantsupäeville. Pillen tavoitteena onkin luoda toimiva yhteistyöverkosto hyvien suomalaisopettajien kanssa. Olenkin erittäin iloinen, että omasta puolestani olen voinut olla edesauttamassa tämän yhteistyön kehittymistä.
Tallinnassa itämainen tanssi on vielä uutta. Pillen ohjelmassa se on ollut vuodesta 1996. Esiintymistilauksia uuden eksoottisen tanssin taitajille satelee kiitettävästi. Tämän tarpeen täyttämiseksi syntyi Zahira-ryhmä, jossa esiintyy kolme Pillen lahjakkainta oppilasta: Iris Frolov, Liina Remmelg ja Ulvi Korjus. Zahiralaisetkin ovat monilahjakkaita ja tanssivat myös flamencoa ja intialaista. Pille sanookin, että haluaisi kokeilla kaikkia mahdollisia tanssilajeja. Hän on tanssinut myös Leigarit-kansantanssiryhmässä Viron kansallistansseja. Nykyiseen fuusiovillitykseen Pille kuitenkin suhtautuu maltillisesti ja sanoo, ettei vielä ole kyllästynyt mihinkään näistä tansseista niin, että niitä pitäisi sekoittaa.
Zahira-tiimin kanssa on ollut hedelmällistä toteuttaa monenlaisia projekteja. Vuonna 2000 Pille sai Turussa inspiraation lähteä luomaan oman juonellisen tanssiteatteriteoksen. Heti samana keväänä toteutui Harem-spektaakkeli, johon Pille suunnitteli kaiken koreografioita, puvustusta ja lavasteita myöten. Zahiralaiset olivat päärooleissa. Uusimpana aluevaltauksena mainittakoon aivan tuore yhteisproduktio Viron juhlituimman vanhan musiikin orkesterin Hortus Musicuksen kanssa Viron suurimmilla Jazzkaar-jazzfestivaaleilla. Eurooppalainen ja arabimusiikki ovat olleet keskiajalla muutenkin paljon samankaltaisempia kuin nykyään ja produktioon valittiin vielä eniten arabialaisvaikutteita sisältävät sävellykset. Produktiossa oli lisäksi mukana nimekkäitä lyömäsoittajia ympäri maailman. Näin naapurissa!
Pillellä ja Zahiralla on muutenkin aktiivinen yhteistyö muusikoiden kanssa ja he ovat onnistuneet löytämään itämaisesta musiikista kiinnostuneita soittajia säestäjikseen. Seuraavana suurena projektina Pillellä on oman festivaalin järjestäminen Tallinnassa kesäkuussa. Lisätietoja osoitteesta www.amrita.ee/zahira
Omasta puolestani olen ollut erittäin onnellinen voidessani tehdä yhteistyötä ja kutsua vastavierailulle nämä sympaattiset taiturit. Ovet ovat avoinna.
|
